Melontaretket ovat onneksi muutakin kuin melontakilometrejä ja teltan pystyttämistä. Ne ovat huikaisevan kauniita maisemia,linnunlaulua, auringonpaistetta - ja väliin vesisadetta. Erityisesti tällä kertaa melontaretki tarjosi mahdollisuuden tutustua useampaan Saaristomeren kansallispuistossa olevaan saareen.
Lähdimme matkaan Kasnäsista, josta matkaa ensimmäiseen kohteeseen, Örön saareen oli meloen noin 17 kilometriä. Rantauduimme ohjeiden mukaisesti aika mutaiselle ja haisevalle Balgetin lahdelle. Sieltä oli kuitenkin kohtuuullinen matka kantaa tavarat saaren leirintäalueelle. Ilta oli kylmä ja seuraavaksi päiväksi luvassa kovaa tuulta ja sadetta. Liekö tämä syynä siihen, että isolla telttaalueella oli vain yksi vierailija meidän lisäksi. Leiriydyimme odottamaan seuraavan päivän sadekuuroja.
Ei tullut sadekuuroja, vaan yhtenäistä, rankkaa sadetta aamusta myöhäiseen iltapäivään! Lähdimme tutustumaan saareen punaista polkua pitkin ja vielä illalla, sateen tauottua, kiersimme sinisen polun. Polut ovat kumpikin noin viiden kilometrin pituisia ja niiden varrella on opastauluja, jotka kertovat saaren sotahistoriasta ja luonnosta. Niin upeita ja vaihtelevia maisemia, että kaatosade siinä sivussa vain nauratti!
Örössa viivyimme vielä toisenkin yön ja sen jälkeen lähdimme etsimään vähän autiompia yöpymispaikkoja. Yövyimme yhden yön saaressa, minkä nimeä en tiedä ja toisen yön saaressa, jonka nimeä en muista. Viidennen retkipäivän iltana löysimme sen kaikkein upeimman leiripaikan. Meillä oli alunperin tarkoitus tavoittaa Kråkskär ja mahdollisesti yöpyä siellä. Mutta vajaat kymmenen kilometriä ennen määränpäätä vastaamme tulikin saari, jonka sileitä kallioita emme voineet mitenkään ohittaa ja leiriydyimme sinne. Mitenkäs tämänkin saaren nimi on Kråkskär?!
Viimeisen yön vietimme Sandön saarella, joka näin kesäaikaan on kovin suosittu paikka veneilijöiden keskuudessa. Tämä saari on siitä ihmeellinen, että ihan joka puolelta saarta voi rantautua ja leiripaikkoja löytyy lukemattomia. Nytkin varsinainen leiripaikka tulisijoineen oli kansoitettu, mutta muutaman niemenkärjen takaa löytyi meille oma rauhallinen teltan paikka.
Pidimme päivämatkat kohtuullisina, jotta Ötön lisäksi ehtisimme viikon aikana tutustua mahdollisimman moneen saareen .
Aspön pieni kylä oli kaunis ja idyllinen ja osuimme paikalle syömään uunituoreita savuahvenia. Mikä makuelämys!
Nötön saari ei ollut ehkä ole yhtä kutsuva, mutta sieltä löytyi kauppa ja kylän koululta mainio kahvila.
Kråkskarin saarelta (siis se toinen, missä emme yöpyneet) löytyi ihana luonnonsatama, johon oli helppo rantautua. Täällä oli myös reissumme upein uimaranta! Uimisen lisäksi kävimme tutustumassa saaren vanhaan tilaan Pihalta löytyi opastauluja, joissa kerrottiin melenkiintoisia tarinoita saaren elämästä ennen vanhaan.
Ennen paluutamme Kasnäsiin vierailimme Högsåranilla, tuulivoimaloiden saarella.Rantauduimme Kejsarhamnenin viereiselle uimarannalle. Toinen vaihtoehto päivämatkaajalle olisi ollut Byvikenin kyläranta. Tärkeintä oli, että kummastakin pääsee kylätietä pitkin Farmors Café- nimiseen kahvilaan. Jos ei muuta syytä keksi, niin tämän kahvilamiljöön ja kakkujen takia kannattaa matkustaa Höskåraan! Pääse sinne lossillakin, jos kanoottikyyti ei innosta.
Copyright 2025 © Marjaniemen Melojat Ry| Evästeet ja tietosuojaseloste