Testi‎ > ‎Tarinasivu‎ > ‎Retkikertomuksia‎ > ‎

Länsiretki 2010

lähettänyt Mame Meloja 8.3.2012 klo 11.22   [ 18.3.2012 klo 13.07 päivitetty ]

4. Länsiretki 20. - 23.6.2010


1. päivä

Lähtö vajalta oli klo 8 ja perille Bromarviin, lähtöpikalle, tulimme noin klo 10.  Leena A., Sanna S., Terttu T. ja minä ajoimme Helsingistä ja Katja tuli matkalta omalla autollaan.  Olimme kaikki perillä lähes yhtäaikaa ja kun ehdimme Bromarviin. Oli siellä kahvio auki, josta saimme paikalliset tuoreet anjovisleivät, munkit ja kahvia.  Veimme kajakit rantaan ja pakattuamme ne lähdimme Bromarvin kylän eteläpuolelta pienvenelaiturin vierestä vesille.  Autot jätimme kylän pohjoispuolen maihinnousupaikan lähelle rantaan, josta löytyi sopivan kokoinen parkkipaikka. 

Tuuli lähtiessä oli noin 6 m/s ja meillä mukavan suojaisaa ja välillä tuulettomia lahdenpohjukoita, joissa pidimme ensimmäiset kelluntatauot.

Yhden pienemmän selän ylityksen jälkeen kiertelimme Bengtsårin saarelle, jossa Helsingin kaupungin nuorilla oli leiri.  Kävimme katsomassa päärakennusta, joka oli muutaman vuoden takaisen palon jäljiltä rakennettu osittain uudeksi, mutta aikaisemman rakennuksen näköiseksi. Kiertelimme telttakylän, jossa nuoret asustivat ja saunan kautta lippukalliolle.  Jatkoimme matkaa kohti yöpymissaarta.  Matkalla edessämme haahkaparven yli vedenpintaa hipaisten nousi ja laski merikotka, joka hajoitti parven ja kolmannella laskeutumisella vei yhden haahkoista kynsissään pesälle.  Kameraa ei ehtinyt ajatella siinä ihmetyksessä. 

Tulimme Horsön itäpäänkautta sen pohjoispuolelle, jossa oli laakea ja mukava leiriytymispaikka.  Ruolkailun jälkeen seurasimme, kuinka ilmeisesti sama merikotka syöksyi hurjasti lähellä olevaan ujeltavien merimetsojen valloittamaan saareen ja vei sieltä ruokaa mukanaan pesälleen.  Ilta-auringon laskiessa tuli leirissä hiljaista.

 






























 
 Kuva:  Ensimmäinen leiripaikka Horsön pohjoisrannalla


2. Päivä

Seuraavana aamuna kahvikeittoon keskittyminen katkesi, kun hurja ujellus alkoi rinnakkain olevien kolmen merimetsojen turmeleman saaren kauimmasta saaresta ja siirtyi kuin harmonin näppäimistöllä edeten saarten yli toiseen ja kolmanteen.  Syynä oli taas merikotka, joka lensi rauhallisen levein siivenvedoin välittämättä tällä kertaa merimetsopaistista. 

 

Yhdeksältä jatkoimme kohti länttä Porsön ja Bergön välistä Padvaniemeä kiertäen Sandvikenin hiekkarannoille, joka on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistuksessa ja ilmeisesti läntisin niistä.  Seuraava maatauon paikka oli jo lähellä päivämatkan päätettä Padvaniemen pohjoisrannalla.  Nousimme taas matalaan hiekkarantaan ja tulimme paikkaan, joka oli aivan uusi hienoine saunamökkeineen.  Istahdimme uudelle terassille.  Katjan ja Sannan tilaessa mahtavat siikaleivät he eivät voineet olla ihastelematta ja ihmettelemättä, kun ne tuotiin pöytään, miten on mahdollista saada parinkympin annos parilla eurolla.  Katja tilasi samantien perheelleen täältä juhannukseksi mökkisaunan.

 

Yöpymispaikkaan olikin sitten enää luikaus.  Saari oli hevosenkengän muotoinen ja rantauduimme laguunin puolelta osa silokalliolle osa ruohikolle. 





Kuva:  Luomuterassilla päivällisellä

3. Päivä

Yhdeksältä jatkui taas matka pohjoiseen päin.  Kävimme maatauolla Särkisalon eteläpuolella Förbyn kylässä.  Siellä Kotkanpesässä menimme katoksen alle hetkeksi pois auringon helteestä.  Baarikahvi ja sokerimunkki maistuivat erinomaisilta.  Kävimme myös tekemässä muona- ja vesivarastojen täydennystä. Jatkoimme edelleen pohjoiseen lähelle Strömman kanavaa, mutta lahden eteläpuolelle, jossa kävimme tutustumassa LassenLuomu -salaattitarhoihin ja pääsimme tutustumaan luomuviljelun todellisuuteen, laitteisiin, biologiseen torjuntaan ja tuotannon systeemeihin.  Läksiäisiksi tarhoilta saimme muutaman kassillisen monenlaisia salaatteja ja erilaisia tomaatteja, joilla laitoimme rannalla olevan laiturin koreaksi ja nautimme yhteisen luomuaterian laituriterassilla.

 

Vatsat täynnä lädimme kokeilemaan olisiko virtauksia Strömman kanavassa, jonka sanotaan olevan ainoa paikka Suomessa, jossa voi havaita selvästi vuorovesi virtauksen.  Nyt oli kuitenkin lähes keskipäivä ja virtaus oli juuri tasaantumassa ja vaihtamassa suuntaa.  Niinpä jouduimme vain toteamaan saman asian paikallisilta onkijoilta, jotka kertoivat virtauksen olevan välillä hyvinkin voimakasta.  Olen itse todennut saman aikoinaan veneellä liikuessani tuon sillan alta. 

 

Palasimme osan matkaa takaisin ja etsimme yöpymispaikan Särkisalon pohjoisenpuolelta läheltä Förbyn kylää.  Niemen kärki oli vahvan kaislikon peitossa, mutta löysimme siitä pienen aukon, josta sisään mentyämme löysimme matalan, leveän hiekkarannan ja käpyjen peittämän entisen leiriniemen, joka ei enää ollut leirikäytössä.  Vain kapea polku johti kaislikon läpi Finbyn puolelle.

Terttu paistoi letut ja lämmin ilta venähti normaalia myöhäisemmäksi. 


4. päivä

Viimeisenä päivänä venytimme lähtöä aamusta.  Uimista ei tällä rannalla ja siinä lämmössä voinut jättää väliin.  Teimme pienen lenkin ja kirsimme Marsaaren ja sieltä kohti etelää.  Maatauon pidimme entisen Niksaaren lossin rannassa.  Lossin tilalle oli rakennettu silta.  Kioski oli kiinni, ja jätskit jäivät ostamatta.  Keittelimme omat ruoat ja juomat ja jatkoimme kohti Bromarvin pohjoisen puoleista venelaituria.  Siellä pääsi rantautumaan osittain hiekalle ja osittain ruohikolle.  Auton voi ajaa vierelle ja tavarat oli helppo kantaa kajakista ja kajakit pakata traileriin ja autojen katoille.

 

Matkaa kertyi 120 km aurinkoisessa ja melko rauhallisessa tuulessa ja välillä tyynessäkin kelissä.

Seura on aina ollut erinomaisen mukavaa länsiretkellä ja samaa voi sanoa taas kerran tälläkin retkellä olleen.  Säät olivat suosiolliset koko ajan ja levää ei ollut vielä näkyvissä melontareitin varrella.  Arkko.

 

Comments