Näin tuhannet kilometrit kertyvät

Haastattelussa neljä vuoden 2018 tonnaria: Kari Torniainen, Päivi Vaattovaara, Jyri Aulio ja Milla Sundström.

TEKSTI: Michael Müller

MaMen vajalla pidettyyn viivatilastoon kirjataan vuosittain kymmeniä tuhansia melontakilometrejä ja säännöllisesti toistakymmentä melojaa meloo yli 1000 km kauden aikana.

Osa tonnareista nousee listan kärkeen vuodesta toiseen. Heille kertyy erityisen paljon melontakokemusta, mikä varmaan kiinnostaa monia, varsinkin harrastuksen alussa olevia MaMelaisia. Tätä juttua varten haastattelin viime vuoden tonnarilistan kärjestä kahta miestä ja kahta naista sähköpostitse heidän kalusto-, vaatetus- ja muista mieltymyksistä melontalenkeillään. Mielenkiintoisia ovat myös läheltä-piti-kokemukset ja mieleen painuneet elämykset.

Haastateltavista Jyri Aulio kirjasi viime vuonna 2360 km, Kari Torniainen 2196 km, Päivi Vaattovaara 2007 km ja Milla (Mirja) Sundström 1413 km. Keskimääräinen melontalenkin pituus vaihteli 12:sta 23 km:iin. Haastateltavia yhdisti niin elämänkokemus (59-75 v) kuin myös pitkä, vähintään 15 vuotta jatkunut melontaharrastus sekä myöskin se, että koko sulan veden aika melotaan jäiden lähdöstä jäiden tuloon.

Tonnarilistan kärjessä nyt ja monena aiempanakin vuonna ollut Jyri on harrastanut melontaa jo kunnioitettavat 65 vuotta. Hän on haastateltavista ainoa, joka on harrastanut kilpamelontaa ja mm. maratonmelontaakin 35 vuotta. Jyri on suorittanut ohjaaja- ja turvallisuuskurssin sekä kanoottiliiton seuravalmentajakurssit ja SVUL:n valmentajakurssin. Kari on melonut 40 vuotta, käynyt koskimelontaopetuksessa 80-luvulla, ja suorittanut ohjaaja-II -pätevyyden 80-luvun lopulla. Päivi ja Milla ovat molemmat käyneet MaMen peruskurssin.

Kaikki melojat eivät kirjaa melontamatkojaan muistiin kun taas jotkut kirjaavat omiin tilastovihkosiin matkojen lisäksi myös melontanopeudet, lintuhavainnot ym. Määrä ja nopeus antaa jonkinlaisen numeerisen mitan kunnosta ja oman fyysisen kunnon ylläpito ja seuraaminen voi olla keskeinen osa melontaharrastusta. On kiintoisaa seurata, miten melontanopeus aina kasvaa huomattavasti kauden alusta sen loppua kohti. Kunnon noustessa melonta kevenee ja sitten kun tulee houkutus meloa pitkä lenkki tai monen päivän retki, kunto riittää painella vaikka vastatuuleen.

Jyri Aulio

Tonnareiden välinemieltymykset

Jyri suosii nykyään Nelon kuntokajakkeja tai kilpaversioita. Kajakin täytyy olla niin tukevan, että sillä voi meloa rennosti ja istuimen niin mukava, että siinä voi istua tuntikausia. Kajakissa on syytä olla jaloilla ohjattava peräsin tai vähintään säätöevä. Jyri käyttää Bracan IV tai I -malleja sekä poolossa Bracan poolomelaa: ”Kuppimelassa on paras pito ja keveys (600 g), ja sillä voi meloa
vauhdikkaasti”.

Päivi ei ole kokeillut kuppimelaa. Hän meloo vajan perusmeloilla, joissa on säädettävä varsi. Hän valitsee pienen ja kevyen kajakin, koska isoissa kajakeissa on jalkatukia vaikea säätää sopiviksi. Hänellä ei ole mitään tiettyä merkki- ja mallisuosikkia mutta kajakissa täytyy olla vähintään säätöevä. Kovassa tuulessa hän kokee peräsimestä olevan hyötyä.

Millalle kajakin pääominaisuus on sen keveys, jotta hän voi liikutella sitä yksin. Esimerkiksi seuran muuten mainiot Tiderace-kajakit ovat liian painavia. Milla on hankkinut Arctic Star 500:n, joka on sekä kevyt että myös tukeva. Milla välttää kiikkeriä kajakkeja ja sellaisia, joissa selkätuki jää kovin matalalle. Hän meloo MaMen tavallisilla meloilla.

Kari meloo mökillään kilpakajakilla, mutta valitsee vajalla joko meri- tai kuntokajakin. ”Hyvä kajakki on kulkeva ja leikkisä aalloilla sekä oikean kokoinen minulle. Siinä on hyvä penkki (takamus sen tietää), ilmatäytteinen istuma-alusta ja mukavat jalkatuet.” Kuppimela on ollut jo 20 vuotta käytössä.

Kari Torniainen

Pukeutuminen

Kari pukee kesäkelillä teknisen aluspaidan (Craft), shortsit ja sukat ja sateen sattuessa hän vetää anorakin päälle. Alku- ja loppukauden kylmässä säässä ja kunnon tuulella (> 15 m s-1) hän ottaa kuivapuvun käyttöön.

Milla käyttää kylmän veden aikana kuivapukua, Ursuitin kevytmallia. Päivi pukee keväällä villavaatteita kuivapuvun alle ja saappaat jalkoihin. Lämpimämmillä säillä hän laittaa Goretex-takin, neopreenihousut ja -tossut. Kesällä hän laittaa t-paidan + shortsit + Crocksit. Jyri laittaa Craft-aluskerraston, tuulipuseroa päälle, ja jalkaan melontatossut tai villasukat.

Melontalenkkimieltymykset

Päivi meloo arkisin usein Villingin ympäri (16 km, n. 2,5 h) ja viikonloppuisin hän tekee kokopäivän retkiä esim. Karhusaareen (30 km, 6 h). Lomilla ja viikonloppuisin tulee tehtyä jonkin verran myös useamman päivän retkiä. Päivin melontakausi alkaa jäiden lähdöstä ja päättyy jäiden tuloon. Hän ei lähde yksin tuntemattomille vesille ja kartta & kompassi ovat aina mukana.

Milla meloo pääasiassa Marjaniemen lähivesillä ja keskikesällä Saimaalla Sulkavan seudulla. ”Saimaalla kuninkuus¬matkani on 38 km, joka kertyy, kun melon mökiltä Sulkavan kirkolle lounaalle ja takaisin”. Milla meloo yksin vain tutuilla vesillä, jolloin navigointiapuja ei juurikaan tarvita.

Kari viihtyy eniten Helsingin itäpuolisessa saaristossa ja tekee siellä 10-30 km:n mittaisia päivälenkkejä vauhdin vaihdellessa 6:sta 8 km:iin tunnissa. Yli-yön retkiä tehdään joka kesä. Navigointiin hän käyttää kompassia, kännykän maastokarttaa ja paperikarttakin on aina mukana.

Jyri meloo pääsääntöisesti joilla ja järvillä. Jyrin vauhti vaihtelee 8:sta 12 km:iin/h. ”Aiemmin tein jopa kahden viikon mittaisia melontaretkiä, mutta nykyään melon vain 10-20 km:n päiväretkiä.” Gps-navigaattori opastaa tarvittaessa. Jyrin melontakausi alkaa maaliskuussa ja kestää marraskuulle. Talvisin hän ylläpitää kuntoaan uimahallissa kanoottipoololla, MaMen vajalla ergomelonnalla (so. sisämelontaa melontalaitteella) ja käymällä silloin tällöin Eurassa, jossa joki on auki koko talven. Muutama pakkasaste ei haittaa.

Milla Sundström

Turvallisuus

Läheltä piti -tilanteet opettavat. Jyrille on sattunut muutamia sellaisia. Esimerkiksi harjoituslenkillä ”Koivusaaren edustalla kerran toinen kajakki kaatui, kun vesi oli todella kylmää. Rantaan oli 50 m ja uinti kajakkia vetäen oli tosi työlästä. Kylmä kangisti todella nopeasti. Aina kannattaa tiedostaa ja tietää miten tulee toimia”.

Jyrin turvallisuusohjeet melojille:

  • melo kylmällä ja tuulisella säällä aina ryhmässä
  • opettele toimenpiteet, joita tarvitaan vahinkojen sattuessa
  • ota vaihtovaatteet aina mukaan vesitiiviissä pussissa
  • käytä pillillä varustettua pelastusliiviä
  • kännykkä vesitiiviissä kotelossa
  • varustaudu pidemmille retkille hätäraketeilla
  • varmistu, että kajakissa on kellukkeet
  • ilmoita reitistä ja aikataulusta vajan lokikirjaan

Kari joutui kerran harkitsemaan eskimokäännöstä, kun vesihiihtäjän naru meni ylitse. Mahtoi olla todella pelottava hetki. Kari pitää tärkeänä tiedostaa kulloisenkin kelin vaatimukset suhteessa omiin taitoihin. Tärkeistä turvallisuusvälineistä hän mainitsi liivit ja puhelimen.

Milla haaksirikkoutui kerran kivikkoiseen saareen ukkosmyrskyn tultua päälle. Hän varautuu vaikeuksiin pitämällä kylmän veden aikana kuivapukua ja puhelinta tiiviissä pakkauksessa mukanaan.

Päivi koki läheltä piti -tilanteen, kun kerran sattui kajakki vuotamaan aika lailla, eikä hän ihan heti sitä huomannut. Hän kuitenkin ehti melomaan nopeasti lähellä rantoja takaisin vajalle. Päivillä on kajakin kannella aina melakelluke ja pumppu. Mela on aina kiinni karkuremmissä ja hän on harjoitellut pelastautumista MaMen kursseilla. Hän katsoo myös aina huolellisesti sääennusteet ennakkoon.

Päivi Vaattovaara

Hauskimmat melontakokemukset

Jyrin mielestä hauskinta melonnassa on peruskunnon ylläpitäminen, kanssakäyminen samanhenkisten ihmisten kanssa, luonnossa liikkuminen, maisemien ja eläinten
tarkkailu sekä tietenkin aina välillä myös kunnon hien saaminen suorituksesta. Jyrin paras melontakokemus oli MM-kisoissa podiumille pääsy. Retkistä hän muistaa erityisesti Lofoottien ympäri melonnan, hauskat yhteisretket viipurilaisten melojien kanssa heidän kotivesillään. Myös Merimelojien juhlaretki Torniosta Helsinkiin vaimon kanssa MaMen joukkueessa osuudella Turku-Helsinki oli erityisen mieluisa. Ikimuistoinen oli myös ”Ensimmäisen Suomi meloo -tapahtuman matka Iisalmesta Kotkaan, jota meloin yhdessä Hilkka ja Jampero Ojanperän sekä Kari Torniaisen kanssa. MaMen joukkue oli mukana melonnan alusta loppuun asti.”

Kari kokee erityisen hauskaksi sen, kun kajakki kulkee isoissa aalloissa surffaillen ja huomaat olevasi ”Vain sinä ja melominen”. Milla pitää melonnassa siitä, kun voi olla vesillä ja tarkkailla luontoa. ”Erityisesti keväisin on hienoa nähdä muuttavia alliparvia ja muita muuttolintuja.”

Päivi nauttii melonnassa siitä, kun kajakilla ”Pääsee kaikkiin ihaniin saariin ja pikkuluodoillekin”. Melonta, valokuvaus ja retkeily ovat hyvä yhdistelmä, jossa Päivin akut latautuvat. Yksi parhaista melontakokemuksista oli viimevuotinen MaMen Virolahden keväinen melontaretki, kun lämpötila oli 30°C ja aurinko paistoi, ulkomerellä oli rauhallista ja hiljaisuuden rikkoivat vain lintujen äänet."

MaMen merkitys omalle harrastukselle

Milla kehuu MaMea mahtavaksi melontaseuraksi, jossa on voinut vuosikausia harrastaa melontaa omistamatta omaa kajakkia ja jossa on voinut ”Tutustua suureen joukkoon mukavia ihmisiä”. Talkoot ja muu yhdessä tekeminen edistävät hyvää yhteishenkeä.

Päivi on nauttinut MaMen järjestämistä viikkomelonnoista, päiväretkistä sekä uimahallivuoroista ja arvostaa sitä, kun vajassa on aina melontavarusteita tarjolla. ”Olen saanut hirvittävän paljon mukavia kokemuksia melontaharrastuksessani.”

Jyri meloo nykyään omaehtoisesti, mutta käy talvisaikaan MaMen vajalla ergomelomassa (so. melontalaitteella).

Kari arvostaa MaMen kajakkivalikoimaa ja seuraa yhdistyksen melontaretkillä.

Kiitos haastateltaville.

Copyright 2020 © Marjaniemen Melojat Ry | Evästeet ja tietosuojaseloste